Periodisointi eli harjoittelun suunnittelu

Harjoittelun periodisointi eli harjoittelun järjestelmällinen suunnittelu tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä on asia, josta lähdetään liikkeelle aina, jos halutaan tehdä kehittävää ja tehokasta harjoittelua tai elämäntapamuutosta. 

Tekstissä ei mennä meso-, makro- ja mikrosykleihin, vaan pureudutaan enemmän siihen miksi suunnittelua kannattaa tehdä.

Suunnitelma muodostuu yksittäisistä harjoituksista, tavoista ja rutiineista, jotka eivät yksinään tuo paljoa kehitystä, mutta kun näitä tehdään viikoittain, kuukausittain ja jopa vuosittain saadaan aikaan suuria tuloksia. Tämä vaatii kuitenkin suunnitelmallista tekemistä, jossa käytetään fysiologisia, psykologisia ja taidollisia ärsykkeitä, tekniikoita ja tapoja, joita käytetään suunnitelmallisesti tavoitteen saavuttamiseksi. 

 

Tavoitteen asettaminen

Suunnitelmaa tehdessä ensimmäisenä tulee tietää tavoite mitä kohti lähdetään kulkemaan. Ilman sitä ei voida tehdä suunnitelmaa ja siihen tarvittavaa työtä, koska ei tiedetä mihin halutaan päätyä. Tavoitteen ei tarvitse olla täysin kirkas, mutta vähintään suuntaa antava. Kuitenkin mitä tarkemmin tavoite voidaan määrittää, sitä paremmin voidaan suunnitella. Lisäksi voidaan asettaa välitavoitteita, joihin päästään matkan varrella. Varsinkin jos tavoitteet asetataan pitkän ajan päähän tai niiden saavuttaminen tuntuu kaukaiselta ovat välitavoitteet hyviä rajapyykkejä. Niihin päästäessä tiedetään, että ollaan päästy eteenpäin ja lähemmäs päätavoitetta.

Tulee myös tietää, miksi tavoitteeseen halutaan päästä ja miksi se on tärkeää. Onko tavoite itsessään tärkeä vai auttaako sen saavuttaminen muiden asioiden saavuttamista tai ylläpitoa. Jos ei ole syytä tehdä asioita, ei saada hyvää tulosta aikaan tai tulosta olleenkaan. Tarvitaan syy tehdä, jotta halu ja kyky tehdä pysyy yllä, eikä tekeminen lopu heti kun alku motivaatio häviää. Kun syy miksi tehdä asioita on saatu selville ja tavoite asetettua voidaan mennä suunnitelman tekemisessä eteenpäin. 

 

Suunnitelman tekeminen

Mitä enemmän asioita voidaan ottaa huomioon suunnitelmaa tehdessä, sitä tarkempi ja yksilöllisempi suunnitelma voidaan tehdä. Mitä yksilöllisempi suunnitelma, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan. Kuitenkin harvoin asiat menevät täysin suunnitelman mukaan, jolloin suunnitelmaa täytyy muuttaa tilanteen asettamien vaatimusten mukaisesti. Tämän takia suunnitelmaan ei kannata kiintyä liikaa. Se on kartta, jonka avulla suunnistetaan kohti määränpäätä ja reitti voi muuttua matkan varrella.

Myös harjoitusten, rutiinien ja tapojen suunnittelussa täytyy tietää, miksi niitä tehdään ja mitä niillä saadaan aikaan. Jos näitä asioita ei tiedetä, ei saada aikaan haluttuja tuloksia ja pahimmassa tapauksessa aiheutetaan vahinkoa.

Samaan tavoitteeseen voidaan päästä useammalla eri tavalla ja yhtä oikeaa tapaa harvemmin on. Se miten tavoitteeseen päästään riippuu lähtökohdasta, käytettävästä ajasta, resursseista ja muista muuttujista, jotka vaihtelevat ihmisten välillä. 

Paraskaan suunnitelma ei toimi, jos siihen ei usko. Motivaatio, halu ja into tehdä asioita vaikuttavat niistä saataviin tuloksiin. Jos ohjelmaan ei usko, ei siitä saa haluamaansa tulosta. Sopivien ja oikeiden asioiden löytäminen voi viedä aikaa, koska samat asiat eivät toimi kaikilla yhtä hyvin.

Pääasia kuitenkin on, että tehdään edes jonkinlainen suunnitelma. Jos haluaa tehdä tehokasta ja tavoitteellista harjoittelua, tulisi suunnitella miten se tehdään ja millä aikavälillä, harvoin tavoitteeseen päästään vahingossa. Kaiken harjoittelun ja tekemisen ei kuitenkaan tarvitse aina olla suunniteltua ja asioita on myös hyvä tehdä tekemisen ilosta, ilman mitään suurempaa suunnitelmaa ja syytä sen takana.